Laajasalo-syndrooma

Laajasalo-syndroomani innoittamana päätin koota vertaistueksi aloittelevan hiihtäjän vinkit toiselle aloittelevalle hiihtäjälle: 1. Usko itseesi - kyllä sinä osaat hiihtää! Hiihtäminen on kuin pyörällä ajaminen. Taidon kun on kerran oppinut sen taitaa myös jatkossa, ja siinä voi vain kehittyä paremmaksi. 2. Harjoittele kotipihalla ensin suksien laittamista monoihin ja miten saat monot kätevästi irrotettua suksista. Harjoittele kaatumista ja miten nouset ylös. Muistuta itsellesi (egollesi), että kaatuminen on ok. 3. Aloita kevyesti - aloita lyhyillä lenkeillä ja lisää lenkkien pituutta aina sitä mukaa kun kehityt (itse aloitin 3 km pituisilla ja nyt jaksan jo 7-8 km lenkkejä putkeen). 4. Pukeudu kevyesti vaikka ulkona olisikin pakkasta, muuten tulee aivan liian kuuma! Tuulitakki ja panta korvien päälle ovat parhaimpia kavereita. 5. Polvien joustamisessa ja pienessä etukenossa piilee se salaisuus! Jos pieni loiva mäki tuntuu raskaalle, jousta polviasi enempi ja mene etukenoon. Alamäet la

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Vuosi 2023 on ohi ja sitä saattaa pohtia, minkälainen kulunut vuosi oli laajasalosyndroomaa sairastavalle. Hiljaiseloa blogin puolella on ainakin ollut. No, vuosi 2023 oli erittäin raskas ja suruntäyteinen. Perhettämme koettelivat menetykset ja sairastumiset melkeinpä rutiininomaisesti. Surutyö on ollut vuoden 2023 teema, vaikka mukaan mahtui myös iloisia hetkiä. Tästä syystä on blogin kirjoittaminen jäänyt tauolle eikä laajasalosyndrooma ole ollut kovin vahvasti läsnä. Uuden vuoden aattona meillä on ollut mieheni kanssa tapana aina muistella mennyttä vuotta ja mitä kaikkea tuli koettua. Tehdä niin sanottu tilinpäätös niin hyvässä kuin pahassa, jotta voi aloittaa uuden vuoden puhtaalta pöydältä. Onneksi niitä ihania muistoja saatiin luotua myös vuonna 2023: Sain herätettyä eloon kirjojen lukemisen harrastukseni. Nuorena olin kova lukutoukka sekä kirjakauppojen ja kirjastojen vakkariasiakas. Viime vuosina on lukeminen jäänyt vähemmälle – kulutin ehkä kirjan

Viikko sitten lauantaina kävellessäni Marunakujan metsätiellä yllätyin positiivisesti ja innostuin: Helsingin kaupunki ilmoitti kyltissään, että Ilomäenpuiston kuntoportaiden rakentaminen käynnistyy 3/2023. Urakoitsijaksi on valittu VRJ Etelä-Suomi Oy ja urakan on tarkoitus valmistua 6/2023 aikana.  Ilomäenpuisto, jonne kuntoportaat rakennetaan, sijaistee Laajasalon Yliskylässä ja se kattaa metsäisen mäki- ja kallioalueen polkuineen. Puistoa reunustaa Humalniementie ja Laajaranta pohjoisessa, Humalniemen venekerho idässä, Riitankuja kaakossa, Ilomäentien kerrostalot etelässä ja Marunakujan korkeat kerrostalot lännessä.  Laajasaloon piti tulla kuntoportaat vasta kaupungin vuonna 2020 hyväksymän kuntoporrasohjelman toisessa vaiheessa, eli vuosien 2026–2030 aikana, mutta urakka toteutetaankin jo tänä vuonna. Urakkaan kuuluvat myös kuntoportaat Alppikylän huipulle, Majavatien päähän (nykyisten kunnostaminen) sekä Vaskipellonpuistoon. Ohjelman tavoitteena on lisätä Helsingin alueen kuntopo

Blogi on ollut talviunilla ja herää nyt taas vihdoin! Laajasalo-syndroomani houkutteli minut sohvannurkilta kohti Karjalaisten kesäkotia , joka kylläkin on näin talvikeväisin vielä kiinni, mutta sen rannassa on tarjolla jotain aivan ihanaa arjen luksusta. Puolitoista tuntia puulämmitteistä saunaa, vatisuihkuja ja valaistun laiturin saattelemana hyytävän virkistävää Itämerta – siinä vasta on hyvän mielen eväät. Ja kun vielä saa nauttia kuunloistossa tähtitaivaan alla, planeettojen seurassa. Blogi jäi talviunille vaivihkaa, puoli vahingossa. Joulu ja vuodenvaihde menivät niin nopeasti kaikessa touhuluissa, ja hieman sairastellessa, ja parin viikon talvilomakin piti ajatuksia pois kirjoittamisesta. Kirjoittamiselle ei oikein vain jäänyt aikaa ja ajatusta. Syndroomaa podin kuitenkin koko ajan. Sen voimin kävin jonkin verran talvipyöräilemässä ja hiihtämässä, mutta kotoilin myös omassa ihanassa kodissa, niin työn kuin kotiaskareiden merkeissä. Saarelta poistuminen oli talven aikana harvassa

Olemme tutustuneet Turholman (Tullisaaren), Degerön, Stansvikin ja Jollaksen kartanoiden värikkääseen historiaan. Nyt vuorossa olisi omasta mielestä se värikkäin ja ehkä jopa dramaattisin. Uppbyn tilan (Uppby hemman) päärakennukset eivät ehkä olleet kartanomaiset mutta kyseessä on suurtila ja sen juuret juontavat pitkälle 1500-luvun taa. Uppbyn tila on kirjoitussarjani ”Kartanoiden saari” viides ja viimeinen osa.  Uppbyn tilan uusi päärakennus kuvattuna vuonna 1969. Saanut uuden ulkoasun 1900-luvun alussa. Rakennusvuosi tuntematon, veikkaus 1800-luvun loppupuolella. Sittemmin purettu.  Kuva:  Hakli, Kari, helsinkikuvia.fi Palataan ajassa kauas taaksepäin, aina 1500-luvulle asti sekä silloiseen Degeröbyhyn (=Laajasaloon). Vuonna 1540 Suomi oli osa Ruotsia eikä Helsinkiä ollut vielä perustettu. Tuolloin Degeröbyssä oli kruunun verokirjojen mukaan neljä talonpoikaistilaa, sekä Turholman tila . Näistä talonpoikaistiloista kolmesta muodostettiin Degerön kartano runsas sata vuotta myöhemmi