Laajasalo-syndrooma

Olen useita kesiä suunnittelut ja puhunut, että menisin kesäteatteriin mutta aina on kesä tullut ja mennyt enkä yhdessäkään katsomossa ole istunut. Laajasalo-syndroomaan kuuluu ideoiden impulsiivinen toteuttaminen ja kun vahingossa löysin Laajasalon Huvilateatterin , tiesin, että tänä kesänä puheestani tulee totta. Tänään 30.5.2022 kävin katsomassa ihastuttavan satunäytelmä Tuhkimon. Laajasalon huvilateatteri on perustettu vuonna 2015 ja se on ammattijohtoinen harrastajateatteri. Teatteri tekee omien sanojensa mukaan ”työtä tosissaan, mutta ei liian vakavasti”. Kylämäinen yhteisö loihtii esitykset talkoohengessä sekä kaikki lavasteet ja puvut entisten näytelmien materiaaleista.  Huvilateatteri sijaitsee osoitteessa Tuurholmanpolku 5, Vaaleanpunaisen huvilan idyllisessä pihapiirissä. Huvila tunnetaan myös Lindroosin huvilana , sillä varhaisimman tiedon mukaan huvilassa asui silloisen Helsingin pitäjän suutari, Johan Henrik Lindroos . Huvila on rakennettu ilmeisesti 1800-luvun puolivälin

Tiesitkö, että Stansvikin kartanon päärakennus on Helsingin arvokkaimpia rakennuksia? Ja että kartanossa kuulemma myös kummittelee… Paneudutaan kartanon tarinaan tässä viisiosaisen kirjoitussarjani ”Kartanoiden saari” kolmannessa osassa. Stansvikin kartano.  Stansvikin kartano irrottautui Degerön kartanosta vuonna 1798; vielä tätä ennen kartano maineen oli kuulunut Degeröhön. Stansvikin ensimmäinen omistaja oli majuri Johan Ludvig Brant , joka ei kuitenkaan koskaan asunut tilallaan. Henkikirjojen mukaan tilan ainoa asukas oli kaivosseppä, sillä tuohon aikaan Stansvikin mailta oli löydetty rautaa, kuparia sekä hopeamalmiesiintymiä, mikä oli käynnistänyt aina 1830-luvun lopulle asti kestäneen kaivostoiminnan .  Brant omisti Stansivikin vain pari vuotta ja myi tilan edelleen kapteeni Fabian Casimir Rosvallille vuonna 1800. Rosvall oli ripeäotteinen mies ja kehitti Stansvikin tilaa suunnittelemalla ja rakentamalla sille päärakennuksen, joka vielä tänäkin päivänä seisoo ylväänä pienellä ha

Ajatella, että eräitä suomalaisen kulttuurin suurnimiä – Runeberg, Snellman, Engel, Topelius sekä Pacius – on nähty usein Tullisaaressa, liikemies Henrik Borgströmin vieraina. Sukelletaan seuraavaksi Tullisaareen tarinaan tässä viisiosaisen kirjoitussarjani ”Kartanoiden saari” toisessa osassa.  Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tullisaaren tilan lahjana porvoolaiselle porvari Per Jönsson Ruuthille vuonna 1558. Laajasalon luoteisosassa sijainnut tila sijaitsi niemellä, joka aikanaan oli ollut veden ympäröimänä. Tullisaaren aluetta on kutsuttu myös nimillä Tullholm, Tureholm sekä Turholma. Varsinkin jälkimmäistä nimeä käyttävät edelleen vanhemman sukupolven laajasalolaiset (myös kirjoitusasussa Tuurholma). Puhutaan siis Turholmasta myös tässäkin kirjoituksessa. Turholma, joka oli rälssisäteri, päätyi takaisin kruunun omistukseen vuonna 1574 ja myöhemmin se siirtyi Ruuthin vävyn omistukseen. Ruuthin vävy oli Helsingin pormestarinakin toiminut Lauri Mikonpoika (Lars Mickelsson, aateloitu Svan

Kagaali oli ensimmäisen sortokauden aikana syntynyt venäläistämispolitiikkaa vastustava salainen järjestö. Se perustettiin Tullisaaressa Emelie ja Jakob af Lindforsin huvilassa elokuussa 1901, Villa Lindforsissa, jonka Emelien sisaren mies, Theodor Decker, oli suunnitellut. Jakob af Lindfors, kenraalimajuri, oli kutsunut asevelvollisuuden vastustajat nimenomaan Tullisaareen, sillä kokousta ei uskallettu pitää Helsingissä. Villa Lindforsissa juhli myöhemmin myös koko Suomen kerma sen ollessa oopperalaulaja Aino Acktén kesähuvilana. Aino Acktén huvilassa, joksi huvila myöhemmin nimettiin, keskusteli, musisoi ja juhli muun muassa Jean Sibelius, Eino Leino sekä Albert Edelfelt. Aino Acktén huvila (myös Villa Lindfors, v. 1887) Salaisesta kokouksesta on pystytetty muistoksi Kagaalien kivi, aivan huvilan alapuolelle lähellä rantaa. Suomen satakieli ja suomalaisen oopperan uranuurtaja Aino Ackté Oopperalaulaja Aino Ackté syntyi Helsingissä 24. huhtikuuta 1876. Ackté aloitti lauluopintonsa äi