Kartanoiden saari – Tullisaaren kartano, Turholma

Ajatella, että eräitä suomalaisen kulttuurin suurnimiä – Runeberg, Snellman, Engel, Topelius sekä Pacius – on nähty usein Tullisaaressa, liikemies Henrik Borgströmin vieraina. Sukelletaan seuraavaksi Tullisaareen tarinaan tässä viisiosaisen kirjoitussarjani ”Kartanoiden saari” toisessa osassa. 

Kuningas Kustaa Vaasa antoi Tullisaaren tilan lahjana porvoolaiselle porvari Per Jönsson Ruuthille vuonna 1558. Laajasalon luoteisosassa sijainnut tila sijaitsi niemellä, joka aikanaan oli ollut veden ympäröimänä. Tullisaaren aluetta on kutsuttu myös nimillä Tullholm, Tureholm sekä Turholma. Varsinkin jälkimmäistä nimeä käyttävät edelleen vanhemman sukupolven laajasalolaiset (myös kirjoitusasussa Tuurholma). Puhutaan siis Turholmasta myös tässäkin kirjoituksessa.

Turholma, joka oli rälssisäteri, päätyi takaisin kruunun omistukseen vuonna 1574 ja myöhemmin se siirtyi Ruuthin vävyn omistukseen. Ruuthin vävy oli Helsingin pormestarinakin toiminut Lauri Mikonpoika (Lars Mickelsson, aateloitu Svanström), joka omisti Degerön ja Puotilan kartanot. Mikonpoika omisti Turholman aina kuolemaansa saakka, vuoteen 1612. Tämän jälkeen Turholma siirtyi Mikonpojan pojan, Hans Larsson Ruuthin, omistukseen, sekä myöhemmin Larsson Ruuthin langon, Helsingin pormestari Kasper Reiherin, omistukseen. 

Turholma oli Reiherien omistuksessa vuoteen 1689, jolloin se määrättiin Uudenmaan jalkaväen kapteenin virkataloksi. Myöhemmin 1700-luvulla oli Turholma myös jonkin aikaa autiona sekä ilman kunnollista päärakennusta kruunun rahapulan vuoksi. Vuonna 1795 Turholma sai kuitenkin uuden päärakennuksen everstiluutnantti Adolf Fredrik Virginin rakennuttamana. 


Turholman kartanon vanha päärakennus. Portailla Karolina ja Henrik Borgström, kuistin edessä oikealla konsulinna Constance Borgström lapsineen. Kuva: Nyblin Daniel, HKM

Kulttuurihenkilöiden kohtaamispaikka ja Topeliuksen inspiraation lähde

Turholma eli loistokauttaan kauppaneuvos Henrik Borgstömin aikana. Borgström oli ensin kartanon vuokralaisena vuodesta 1838 ja myöhemmin omistajana, kun Keisarillinen Senaatti myöntyi vaihtamaan Borgströmin Espoossa sijainneen kartanon Turholmaan vuonna 1878. Borgström asui kesät Turholmassa ja talvet Kruununhaassa. 

Kartano oli Helsingin kirjallisten ja musikaalisten harrastusten merkittävä keskus ja Borgström myös itse tuki monia taiteilijoita. Borgströmit olivat lämpimiä ja vieraanvaraisia, ja heillä usein nähtyjä vieraita olivat muun muassa Sakari Topelius, J.V. Snellman, C.L. Engel, J.L. Runeberg sekä Fredrik Pacius.

Sakari Topelius perheineen vietti paljon aikaa Turholmassa ja Tullisaaren alueella – olihan hänen vaimonsa, Emilia Lindqvist, Borgströmin vaimon Carolinan serkku. Topeliusta viehätti Laajasalon kaunis luonto ja upeat maisemat. Näin hän kirjoitti Tullisaaren ympäristöstä:

”Luonnon aikomus on täällä ollut kirjailla kaunis kuvio. Kerää pienelle alalle mitä viehättävin maisema: vuoria, puistoja, selkiä, lahtia ja niemiä, jotka meidän aikanamme ympäröivät Suomen uutta pääkaupunkia, aseta Tullisaaren viereen naapurit Jollas ja Stansvik, äläkä vaadi suomalaiselta saaristomaisemalta enempää.”

Topelius kirjoitti Tullisaaresta yhden luvun verran romaanissaan ”Tähtien suojatit”. Luvussa 13-vuotias Hagar koittaa laskea tähdet ja taivaan portaat Tullisaaren vieressä olevalla kalliolla. Kuulemma Topelius myös inspiroitui kirjoittamaan Sylvian joululaulun, kun hän kalasteli Tullisaaren vesillä aamuhämärissä. 

Työssäkäyvien naisten lepokoti, Tuurholman eli Tullisaaren kartanolla Laajasalossa. Lepokodin lempinimi oli Pigero - Piianrauha. Naiset tanssimassa kartanon päärakennuksen pihassa. Keskellä posetiivia soittava mies. 1920–1922. Kuva: Tuntematon, HKM

Englantilainen maisemapuisto ja arkkitehtuuri osaksi Tullisaarta

Henrik Borgströmin suuri kiinnostuksen kohde oli puutarhataide ja esimerkiksi Helsingin Kaivopuiston ja Eläintarhan puiston luominen oli pääasiassa hänen ansiotaan. Tullisaaren puisto oli hänen silmäteränsä, josta hän loihti maamme huomattavimpia englantilaisia maisemapuistoja. Puistossa on edelleen Borgströmin istuttamia puita. 

Borgströmin perhe oli suuri: pariskunnalla oli 11 lasta. Everstiluutnantti Virginin rakennuttamaa päärakennusta laajennettiin useaan otteeseen ja Borgström myös rakennutti päärakennuksen läheisyyteen huvilat kolmelle lapselleen näiden mentyä naimisiin. Ensimmäinen huvila valmistui vuonna 1870 Leonard-pojalle, ja tyttärille Adelé Deckerille ja Emelie af Lindforsille vuonna 1876 ja 1877. Kaikki huvilat olivat Borgströmin arkkitehtivävyn, Theodor Deckerin, piirtämiä. 


Emelie af Lindforsin huvila, Villa Lindforsin. Tunnetaan nykyään Aino Acktén huvilana. Kuva: CC Nurmi Juho HKM, 2008.


Adelé Deckerin huvila. Kuva: CC Nurmi Juho HKM, 2008.


Kartanon pihapiirin makasiini. Kuva: CC Nurmi Juho HKM, 2008.


Adelé Deckerin huvila rakennettiin aivan päärakennuksen viereen, jotta perheen hemmoteltu kuopus Adelé pystyi illalla kuistiltaan huutamaan äidilleen hyvää yötä. Deckerin huvila on edelleen Borgströmin jälkeläisten omistuksessa, Leonardin huvila on purettu ja toisen tyttären Emelien huvila on edelleen myös pystyssä, kantaen nimeä Aino Acktén huvila

Helsingin kaupunki osti Turholman kartanon maat vuonna 1929 jättäen kuitenkin huvilat silloisten omistajien omistukseen. Itse Turholman kartanon päärakennus paloi vuonna 1958, mutta Tullisaaren puistoalue Borgströmin englantilaistyylisellä maisemapuistolla sekä vehreän meriluonnon syli ovat muistona Turholman kartanon menneestä aikakaudesta. 


Tullisaaren leirintäalue vuonna 1969. Oikealla yläkulmassa Aino Acktén huvila vanhassa ulkoasussaan. Kuva: Studio B. Möller, HKM.


Lisää kuvia Tullisaaresta sekä Turholman kartanosta ja sen rakennuksista voi katsoa täältä.

Siirry kirjoitussarjan ensimmäiseen osaan, ”Kartanoiden saari – Degerön kartano”, tästä. 


Tullisaari ja sen merimaisema vuonna 2020. Kuva: CC Eweis Yehia.



Aiheesta muualla/lähteet:

Kailari, K. Maalaismaisemista Itä-Helsingiksi. Oy Painotalo tt-urex Ab. Porvoo 2005. s.46-50.

Sädevirta, S. Laajasalon, Villingin ja Santahaminan historiaa. Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisuja. 1994:14. s.15-17.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Koko perheen kesäteatteri – Laajasalon huvilateatteri

Vierailu Napolissa – ilman, että tarvitsee poistua saarelta

Seurojentalo – koulusta ja seuroista palokunnantaloksi