Matosaari – niemi Jollaksessa

Ensimmäisen kerran kuulin Matosaaresta, kun mieheni kollega suositteli paikkaa meille. Hän on asunut Laajasalossa aiemmin ja kun kerroimme muuttavamme Laajasaloon, antoi hän meille kattavan listan ”Laajasalon nähtävyyksistä”. Tämän listan kärkipaikkaa piti Matosaari. 

Matosaaren sisäänkäynti. Taustalla huvilanvartijan asunto sekä vanha autotalli. Kuva: Sipilä, Tuula 2021. Helsinkikuvia.fi

Kun vierailimme Matosaaressa ensimmäistä kertaa, jätimme automme hotelli Jollas89 vieressä olevalle yleiselle parkkipaikalle ja kävelimme rantareittiä pitkin kohti Matosaarta. Saapuminen tuntui kuitenkin väärältä, sillä tie oli kapea ja johdatti suoraan ”jonkun” pihaan. Tuntui kuin olisimme yksityisalueella. 

Pelko oli kuitenkin väärä, sillä Matosaari on puistoksi kaavoitettu ja sen omistaa Helsingin kaupunki. Se on myös Helsingin Meripelastus ry:n tukikohta. Ry omistaa Matosaaren rakennukset sekä on vuokrannut meripelastusaseman maa-alueen 30 vuodeksi kaupungilta, mutta ry toivottaa jatkossakin ulkoilijat tervetulleeksi nauttimaan Matosaaren puistoalueesta. 

Jollaksessa sijaitseva Matosaari on aikanaan ollut saari, mutta se on nykyään niemi ja siis osa Laajasaloa. Matosaareen pääsee kapeaa maavallia pitkin ja arvellaan, että valli on rakennettu mahdollisesti jo Krimin sodan aikana 1800-luvun puolivälissä. Tuohon aikaan Englannin ja Ranskan laivastot piirittivät Helsinkiä ja Viaporin (Suomenlinnan) puolustamiseksi venäläiset rakensivat Matosaarelle patterin ja sen suojaksi maavallin. Varusväelle rakennettiin kasarmit ja tykit suunnattiin idän suunnan laivaväylien kapeikkoihin. 

1800–luvun linnake

Matosaaresta tuli linnake ja se oli käytössä aina vuoteen 1884 asti. Tällöin korvaavat asemat rakennettiin Santahaminaan, jonne saatiin kehittyneemmät aseet, minkä vuoksi pientä ja hankalasti ylläpidettävää Matosaarta ei enää tarvittu. 

Matosaari kuului Jollaksen tilan maihin aina 1880-luvun puoliväliin asti, siirtyen maanmittausinsinööri Knut Harald Lindin omistukseen. Paikka erotettiin omaksi tilakseen, joka sai nimekseen Aaltola. Vanhojen linnoitusvallien kainaloon Lind rakennutti kolmikerroksisen kesähuvilan sekä tarpeelliset talousrakennukset. 

Lind omisti paikan kymmenen vuotta. Kun hän vuonna 1895 sai lääninmaanmittarin toimen Oulusta, myi hän Aaltolan Suomen Hypoteekkiyhdistyksen kamreerille Albrecht Hornborgille ja tämän tyttärelleen Agnesille, joka muutaman vuoden jälkeen luopui osuudestaan. 

Hornborgien jälkeen vuonna 1914 omistajaksi tuli toimitusjohtaja Olli Lampén. Hän oli Suomen kustannus- ja kirjakauppa-alan keskeinen vaikuttaja ollessaan Tietosanakirja Oy:n ja paperitukkuri Oy Dahlbergin toimitusjohtaja sekä Rautatiekirjakauppa oy:n ja Kirjateollisuusasioimisto Oy:n johtokuntien puheenjohtaja. Purjehdusta harrastanut Lampén koki Matosaaren oivalliseksi paikaksi. 

Matosaaren pitkäaikaisimmat omistajat olivat Björklundit. Kokkolasta kotoisin ollut kauppaneuvoksen poika Uno Björklund oli muuttanut Helsinkiin ja ryhtynyt harjoittamaan pankkiiriliikettä. Hän toteutti Aaltolassa perusteellisen muutoksen, muun muassa korvaamalla harjakaton aumakatolla, karsimalla pois koriste-elementtejä sekä korvaamalla laudoitetut seinät rappauksella. Parvekkeen kannattajiksi rakennettiin rivi jykeviä valkeita pilareita. Huvilan nimeksi tuli Villa Sommarro. 

Villa Sommarro. Kuva: Tuntematon, 1960–1963. Helsinkikuvia.fi

Huvilan puutarhasuunnitelman loi myöskin Jollaksen kartanon puutarhasuunnitelmasta vastannut Paul Olsson. Aluelle rakennettiin terasseja, portaita, muureja ja pergoloita, joita voi vieläkin havaita Matosaaressa. Unolta Matosaari periytyi hänen tyttärelleen Maudille ja tyttären muutettua ulkomaille siirtyi vastuu Unon leskelle Lillylle.

Helsingin kaupungin omistukseen

1940- ja 1950–luvuilla Matosaari oli Lillyn kesäasuntona ja 1960–luvulla paikka vuokrattiin Rolac Oy:n toimitusjohtajalle Aage Moustgaardille. Hän asui Matosaaressa vakituisesti. Villa Sommarron, vanhan Aaltolan, kohtaloksi koitui kuitenkin vuoden 1963 joulukuu, kun se paloi rajussa tulipalossa korjauskelvottomaksi. Huvilaa ei rakennettu koskaan uudelleen, vaan sen rauniot ovat edelleen nähtävissä.

Vuonna 1985 Unon tytär Maud, joka edelleen omisti Matosaaren, myi huvilan ja Helsingin kaupunki lunasti sen etuosto-oikeudellaan. Pari vuotta tämän jälkeen kaupunki vuokrasi paikan Helsingin Meripelastus ry:lle. 

Vanha saunarakennus/leikkimökki. Kuva: Wesander, Merja 2020. Helsinkikuvia.fi

Matosaaressa voi ihastella vielä tänäkin päivänä Aaltolan talousrakennuksia, kuten entistä huvilanvartijan asuntoa (HMPY:n tukikohta), mansardikattoista saunaa/leikkimökkiä, aumakattoista autotallia sekä vajaa. Huvilan sekä maakellarin jäänteet löytyvät edelleen. Matosaaren rantaviiva, vallitus ja maisemat ovat erittäin kauniit ja puistoalueella liikkuessa voi aistia 1800–luvun linnakkeen sekä 1900–luvun alun huvilaelämän yhdistymisen. 

Matosaari on piilotettu helmi sekä oivallinen päiväretki- tai piknikkohde. 

Vanhoja kuvia Aaltolasta/Villa Sommarrosta: 

https://www.helsinkikuvia.fi/search/?search=matosaari&page=2

 

Lähteet:

Strang, J. (2016). Saaristounelmia Helsingissäs. Vartiosaaren ja Helsingin itäsaariston pienten saarten historia. Antiikki-Kirja. Helsinki. s. 271–274.

https://meripelastus.fi/helsinki/helsingin-meripelastusyhdistys-on-ostanut-matosaaren-rakennukset/

 

Aiheesta lisää:

https://www.pientenhelsinki.fi/illaksi-kotiin/helsingin-saaret-matosaari/

https://eastonhelsinki.fi/tunnetko-nama-idan-salaperaiset-saaret/

https://itahelsinki.fi/kaipaatko-tekemista-syyslomalle-muista-ainakin-nama-ita-helsingin-luontokohteet/