Laajasalon VPK
Laajasalo sekä Herttoniemen kylä kuuluivat vielä 1900-luvun alkupuolella Helsingin maalaiskuntaan. Laajasaloon oli 1870-luvulta lähtien noussut herrasväen kesähuvila-asutusta (Koirasaari ja Kruunuvuori) ja vuonna 1913 Laajasalossa pystyi havaitsemaan jo ensimmäisiä merkkejä työväestön vakituisesta esikaupunkiasumisesta.
Laajasalossa sijaitsi 1900-luvulla kuusi maatilaa: Degerön kartano, Jollas, Stansvik, Tuurholma (Tullisaari), Villinki sekä Uppby. Ainoastaan Uppbyn tila oli talonpoikaisessa omistuksessa; muut tilat olivat helsinkiläisen herrasväen omistamia kartanoita. Uppbyn tilan omisti Axel Lindberg, joka viljeli itse tilaansa.
Tuohon aikaan vakituista asutusta oli havaittavissa mutta se oli vielä vähäistä. Maatilojen luona asui tilojen työväkeä ja alueella asui myös hajallaan erilaisia maaseutuammattien harjoittajia: kirvesmiehiä, suutareita, seppiä ja kalastajia. Kesähuvila-asutusten myötä alueella asui myös huvilanvartijoita sekä puutarhureita.
Asutuksen myötä Laajasalo-Herttoniemen vapaaehtoisen palokunnan perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Aloitteen teki Axel Lindberg ja ajatusta tuki myös alueen muut suuret maanomistajat. VPK perustettiin 25.5.1913 Laajasalon ja Herttoniemen kylien yhteiseksi palokunnaksi. Palokunta oli seudun ruotsinkielisyyden vuoksi ruotsinkielinen ja sen alkuperäinen nimi oli Degerö-Hertonäs frivilliga brandkår.
Palokunta oli maaseutupalokunta ja sen noin 50 aktiiveista suurin osa sai toimeentulonsa maataloudesta. Toiminta lähti ripeästi käyntiin ja kalustovajan rakentamiseen ryhdyttiin välittömästi. Vaja saatiin valmiiksi jo elokuun lopussa ja se sijaitsi Laajasalon sillan pohjoispäässä Herttoniemen puolella, lähelle nykyistä ruotsinkielistä ala-astetta. Kalustoon hankittiin muun muassa hevoskärryillä siirrettävä pumpattava käsivoimaruisku, sekä palokuntien vakiovarusteita: tikkaat, ämpäreitä, tynnyreitä, vesisäkkejä, lapioita, hakkuja ja kirveitä.
Laajasalon oma palokunta
Ensimmäinen maailmansota syttyi VPK:n perustamisvuotta seuraavana vuonna, 1914. Sota toi Laajasalon ja Herttoniemen seuduille levottomuuksia, jotka huipentuivat vuonna 1918 alkaneeseen Suomen sisällissotaan. Sodan jälkeen VPK:n toiminta sammui useaksi vuodeksi aina vuoteen 1923 asti, jolloin toiminta käynnistyi uudelleen Laajasalon ja Herttoniemen kylien yhteispalokuntana.
Kolme vuotta vierähti. Vuonna 1926 palokunta jakaantui, kun Herttoniemeen perustettiin uusi palokunta. Vanha palokunta jäi laajasalolaisille ja sen uudeksi nimeksi otettiin Degerö frivilliga brandkår, Degerö FBK, eli Laajasalon vapaaehtoinen palokunta. Palokunta oli osa pientä ja tiivistä Laajasalon ruotsinkielistä kyläyhteisöä, jossa toimi lukuisia yhdistyksiä.
Vuosien saatossa toiminta kehittyi ja laajeni. Vuonna 1930 kalustoon saatiin moottorikäyttöinen ruisku ja vuonna 1935 palokunta sai ensimmäisen oman paloauton. Tuohon aikaan kuului Laajasalon pohjoisosan lähes jokaisesta taloudesta joku palokuntaan – usein talouden miesväestä sekä isä että pojat.
Degerö FBK toimi Helsingin maalaiskunnan piiripalokuntana vuosina 1939–1945, jonka jälkeen Laajasalo ympäristöineen liitettiin Helsingin kaupunkiin vuonna 1946. Piiripalokunta-aikoina Degerö FBK vastasi niin Laajasalon kuin Herttoniemen sekä Tammisalon alueiden palontorjunnasta. Jatkosodan aikana palokunta muodosti myös osan 107. ilmasuojelujoukkueesta. Helsinkiin liittymisen jälkeen päävastuun palontorjunnasta otti kaupungin vakinainen palokunta.
Sammutussopimus kaupungin kanssa
Helsingin liitosalueiden entiset vapaapalokunnat solmivat Helsingin kaupungin kanssa sammutussopimuksen. Näin teki myös Degerö FBK. Sammutussopimuksessa sovittiin, että Degerö FBK:n tehtävänä on tulla kaupungin palokunnan avuksi silloin, kun lisäapua tarvittiin. Tämän myötä Degerö FBK alkoi saada kaupungilta avustusta toimintansa ylläpitämiseksi. Liitosvuonna 1946 Degerö FBK sai oman paloaseman Laajasalon seurojentalosta osoitteessa Yliskylänkaari 10, ja samana vuonna palokunta hankki toisen ajoneuvonsa: säiliöauton veden kuljettamiseen.
Laajasalo kaupungistui 60- ja 70-luvuilla. Vanha kyläyhteisö hajosi, vanhat talot purettiin ja vanha väki muutti pois alueelta. Tämän myötä myös palokunta muuttui. Palokunnan toiminta nykyaikaistui ja ammattimaistui, ja ruotsin kieli vaihtui suomen kieleksi. Degerö FBK:sta tuli Laajasalon VPK, myös virallisesti.
Nykyään Laajasalon VPK sijaitsee edelleen osoitteessa Yliskylänkaari 10. Seurojentalo tontteineen kuuluu kokonaisuudessaan palokunnan omistukseen. Laajasalon VPK on yksi suurimmista Helsingin kaupungin sopimuspalokunnista ja se toimii yhteistyössä Helsingin Meripelastusyhdistyksen kanssa, jolloin se käy myös sammuttamassa Helsingin saariston tulipaloja. Palokunnan tehtävänä on parantaa Helsingin yleisturvallisuutta suorittamalla erilaisia sammutus-, pelastus-, raivaus-, vahingontorjunta- ja vesihuoltotehtäviä. Palokunnan toiminta perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen.
Kuva: ©Lahtinen, 2022
Lähteet:
Strang J. Laajasalolaiset punakukkoa kurittamassa. Degerö FBK – Laajasalon VPK 100 vuotta (1913-2013). Edita Prima Oy. Helsinki 2013. s. 14-22, s. 50-69.
https://www.laajasalonvpk.fi/tietoa-meist%C3%A4
https://www.laajasalonvpk.fi/tule-mukaan
Kommentit
Lähetä kommentti