Bio Degerö – Laajasalon oma elokuvateatteri
Laajasalon Seurojentaloon rakennettiin laajennusrakentamisen yhteydessä myös elokuvateatterivalmiudet. Laajasalolainen arkkitehti Kai Sucksdorff laati piirustukset elokuvateatterin konehuoneelle, joka oli paloturvallisuusmääräykset täyttävä ja se sijaitsi talon vintillä. Myös ääni- ja elokuvakoneistoon investointiin. Tilat hyväksyttiin elokuvateatterikäyttöön Filmiteknisen lautakunnan toimesta tammikuussa 1947.
Elokuvateatteri pyöri nimellä Bio Degerö koko toimintansa ajan. Elokuvaesityksiä pidettiin aina keskiviikko- ja sunnuntai-iltaisin kello 19–22. Tämä tarkoitti yhtä esitystä illassa, joskus esityksiä oli kaksikin, jolloin kellonaika oli pitempi. Esityksille oli toiminnan alkuaikoina tiukka ohje: niiden oli oltava laadukkaita ja siveellisiä.
Tilojen suunnitteluun osallistunut johtaja Oskar Lindelöf, joka oli lupautunut aloittamaan toiminnan uudessa elokuvateatterissa, luopui hankkeesta jo ennen kuin se ehti edes alkaa. Tilalle saatiin johtaja Axel Sinitähti, joka pyöritti elokuvaesityksiä vuoden verran sopimuskaudellaan 1.7.1947–1.8.1948. Tämän sopimuksen päätyttyä elokuvayrittäjät vaihtuvat tiheään. Kahdessa vuodessa neljä eri yrittäjää kävi kokeilemassa onneaan Bio Degerössä ja näistä kaksi viimeisintä jätti myös vuokriaan maksamatta Seurojentalolle.
Elokuvaesityksille tuli vajaan kolmen vuoden tauko, kunnes teatterin pitkäaikaisin yrittäjä, rouva R. Soinio tyttärineen, aloitti elokuvateatterin toiminnan pyörittämisen. Rouva piti paikkaa 15.2.1953 lähtien aina kuolemaansa saakka vuoteen 1964. Bio Degerössä pidettiin esityksiä edelleen vain kahtena iltana viikossa; muina iltoina rouva ja tämän tytär oli muualla näyttämässä elokuvia.
Rouvan kuoleman jälkeen teatteria alkoi pyörittää Paul Strand 1.4.1964 lähtien ja jonkun aikaa toiminta oli myös keskeytyksissä. Bio Degerön viimeinen elokuvayrittäjä oli herra Finning, joka irtisanoi sopimuksensa päättymään 26.4.1974. Tämän jälkeen elokuvatoiminta ja Bio Degerö lakkasi kokonaan.
Haastavaa elokuvatoimintaa Laajasalossa
Bio Degerö ei ollut koskaan yrittäjilleen mikään kultakaivos, vaan toiminta jäi yleensä pienimuotoiseksi. Teatterin lähiympäristön väestönpohja oli teatterin toiminta-aikoina pieni ja esimerkiksi Laajasalon omakoti- ja huvila-asutus sijaitsi 40- ja 50-luvuilla saaren eteläosissa. Sieltä kertyi matkaa Seurojentalolle noin parisen kilometriä. Tätä matkaa taitettiin usein bussilla, joka myös samalla vaivalla vei matkustajansa Helsingin keskustaan, jossa elokuvatarjonta oli suurempaa ja monipuolisempaa. Toiminnan pienuudesta kertoo myös se, että Bio Degerötä ei löytynyt sen aikaisista puhelinluetteloista.
Suomenruotsalainen teatterivaikuttaja Bengt Ahlfors kävi lapsuudessaan katsomassa elokuvia Bio Degerössä. Hänen mukaansa elokuvia näytettiin pääsääntöisesti Laajasalon kesävieraille sekä harvoille paikkakuntalaisille. Yleisö koostui pääsääntöisesti nuorista ja lapsista. Liput olivat kotitekoisen näköisiä ja edullisempia kuin kaupungin niin sanotuissa ”oikeissa” elokuvateattereissa. Elokuvakangas oli pingotettu salissa näyttämön eteen ja salissa istuttiin penkeillä. Ikkunat oli peitetty vaatimattomasti pimennysverhoilla ja huonokuntoinen projektori laskeutui alas salin katossa olevasta luukusta. Projektorista joutui vaihtamaan rullaa esityksen aikana pariinkin otteeseen, jolloin pidettiin esitystauko. Tällöin yleisö odotti elokuvan jatkumista yleensä ulkona.
Elokuvakerho Kino Degerö - Bio Degerön jalanjäljissä
Bio Degeröstä ei löydy kamalasti tietoa. Aiheesta käsitellään tämänkin kirjoituksen lähteenä käytetyssä kirjassa ja löysin elokuvateattereita käsittelevän blogin, jossa Bio Degeröstä kerrotaan lyhyesti. Harmi, että elokuvateatteritoiminta lakkasi kannattomana. Mielestäni pienet ja paikalliset elokuvateatterit ovat tunnelmaltaan paljon ihastuttavampia kuin valtakuntamme suuren toimijan teatterit. Olisihan se hienoa, jos omalla saarellamme olisi edelleen oma elokuvateatteri. Toki suoratoistopalvelut ja läheisyydessämme olevat isot kauppakeskukset ajavat tällaisen potentiaalin melko nopeasti alas.
Löysin kuitenkin jonkinasteista yritystä vuodelta 2019, jonka toiminta ilmeisesti tyssäsi koronaan. Elokuvakerho Kino Degerö esitti elokuvia Laajasalon opiston salissa ja ensimmäinen näytös pidettiin 16.1.2019. Näytöksessä esitettiin Suomen elokuvahistorian klassikko vuodelta 1952 – Erik Blombergin ohjaama Valkoinen peura, ja paikalla oli noin kolmekymmentä henkilöä.
Elokuvakerhon oli alkuun tarkoitus esittää elokuvia kahdesti kuukaudessa ja esityksiin pääsi kaikki kerhon jäsenet. Jäseneksi pääsi liittymällä ennen kunkin esityksen alkua kymmenen euron jäsenmaksua vastaan (opiskelijat ja koululaiset puoleen hintaan). Elokuvalistalla oli näytöksiä kirjattuna aina toukokuun 2019 puoleen väliin asti, mutta viimeisin julkaisu Kino Degerön Facebook-sivuilla oli helmikuulta 2019. Tietoa toiminnan jatkumisesta en löytänyt googlamalla elokuvakerhon nimeä.
Aiheesta lisää/lähteet:
Strang J. Laajasalolaiset punakukkoa kurittamassa. Degerö FBK – Laajasalon VPK 100 vuotta (1913-2013). Edita Prima Oy. Helsinki 2013. s.68–69.
Ah olisipa Laajasaossa vielä elokuvateatteri! … ja R-kioski… Muutoin täällä on minulle kaikki!
VastaaPoistaSanopa muuta, jokin pieni ja kotoisa yhden salin teatteri, jossa voisi esittää uutuuselokuvia mutta myös menneitä helmiä ja vanhoja klassikoita. Olisi kyllä ihana lisä paratiisisaarellemme, varsinkin jos kylkeen saisi herkkupopparit ja miksei vaikka jotain ruokaisaakin, esimerkiksi Riviera Kallion tyyliin. :) Tai ulkoilmaelokuvia kesäillassa rannalla tai puistossa!
PoistaR-kioskin puuttumista olen ihmetellyt, meille lähin taitaa olla Herttoniemenrannassa. Ymmärsin, että vanhalla ostarilla oli ärrä, mutta uuteen Saareen ei ilmeisesti löytynyt yrittäjää/sopivaa tilaa?
Vanhalla ostarilla oli R-kioski juu. Kävimme siellä nuorina paljon. Asuimme Laajasalossa 1979-1986. Laajasalo oli siihen aikaan noin hienosti sanottuna sosioekonomisesti rosoinen paikka. Sen ajan termein jatkaen luokkaerot olivat suuria. Ylempää äveriästä keskiluokkaa oli paljon ja Jollaksen rikkaat, ja sitten kaupungin asunnoissa oli hyvinkin köyhää väkeä. Peruskoulu kun perustettiin - olimme ensimmäisiä koekaniineja - niin kaikkien lapset tungettiin sitten samaan luokkaan. Siinä sai näki kyllä yhteiskunnan koko skaalan koulukaverien luona kyläillessä.
PoistaEräs kaveri asui kartanossa Hevossalmen sillan kupeessa. Kartano purettiin joskus 90-luvulla, se oli jo kasarin alussa aika rapea. Yksi kaveri asui pienessä 1800-luvun harmaassa hirsituvassa mummonsa kanssa paikassa Jollaksessa jonne soudettiin aina pimeässä soutuveneellä. Se oli hänen koulumatkansa. Olen myöhemmin katsellut Mapsista että missä se oli, mutta ei ole oikein löytynyt vielä. Se oli Itäniitynniemen kärkeä tai sitten Villinkiä. Tarinoita olisi paljon. Kuvia ei ole hirveästi ilmestynyt nettiin 80-luvun Laajasalosta, vain muutamia. Jollaksen kappeliakaan ei enää ole, ei Rudolf Kymppiä eikä Kumianpään kauppaa. Koirasaarenrinteen ostarilla oli hyvä baari, siellä pyörittiin paljon. Eniten pyörittiin Aarholmankujalla ja Rudolfintiellä, ne oli ne mestat.