Laajasalo-syndrooma

Olemme tutustuneet Turholman (Tullisaaren), Degerön, Stansvikin ja Jollaksen kartanoiden värikkääseen historiaan. Nyt vuorossa olisi omasta mielestä se värikkäin ja ehkä jopa dramaattisin. Uppbyn tilan (Uppby hemman) päärakennukset eivät ehkä olleet kartanomaiset mutta kyseessä on suurtila ja sen juuret juontavat pitkälle 1500-luvun taa. Uppbyn tila on kirjoitussarjani ”Kartanoiden saari” viides ja viimeinen osa.

Uppbyn tilan uusi päärakennus kuvattuna vuonna 1969. Saanut uuden ulkoasun 1900-luvun alussa. Rakennusvuosi tuntematon, veikkaus 1800-luvun loppupuolella. Sittemmin purettu.

Kuva: Hakli, Kari, helsinkikuvia.fi

Palataan ajassa kauas taaksepäin, aina 1500-luvulle asti sekä silloiseen Degeröbyhyn (=Laajasaloon). Vuonna 1540 Suomi oli osa Ruotsia eikä Helsinkiä ollut vielä perustettu. Tuolloin Degeröbyssä oli kruunun verokirjojen mukaan neljä talonpoikaistilaa, sekä Turholman tila. Näistä talonpoikaistiloista kolmesta muodostettiin Degerön kartano runsas sata vuotta myöhemmin. Jäljelle jäänyt tila jatkoi itsenäisenä tilana aina 1960-luvun alkuun saakka. Tämä tila oli Uppbyn tila.

Itsenäisen tilan itsenäisyys ei ollut aina itsestäänselvyys. Kun Degerön kartanon omistaja, Augustin Svanström, kuoli vuonna 1658, siirtyi kartano Svanströmin lesken, Anna Grönfeltin, omistukseen. Hän oli Degerön naisdynastian perustaja sekä maineeltaan voimakastahtoinen ja sinnikäs, useimmiten jopa häijy. Hän yritti muun muassa häätää Vartiokylän talonpoikia perinteisiltä kalavesiltä Villingistä (Svanströmit omistivat myös Villingin kartanon) sekä halusi myös hätää pois Uppbyn tilan omistajan koko Degeröbystä, jotta hän voisi liittää tilan maat Degerön kartanoon.

Kiista Uppbyn tilasta – draamaa 1600-luvun Laajasalossa

Uppbyn tilan omisti perämiehen leski Brita Hindersdotter, jolta ei myöskään puuttunut sinnikkyyttä eikä hän suostunut häädettäväksi. Hindersdotter lähetti maaherralle kirjeen, jossa hän kertoo hänen ja Grönfeltin välille syttyneestä kiivaasta kiistasta. Maaherralle osoitetusta kirjeestä paistaa draama sekä kiistan väkivaltaisetkin piirteet:

Korkeasti Jalosyntyinen Herra, Herra maaherra, Armollinen Herra
Teidän Armollenne ja Korkeasti kunnioitetulle lailliselle Oikeudelle on minun käyhän lesken pakko Syvimmässä alamaisuudessa antaa tiedoksi, kuinka Jalosyntyinen Rouva Anna Grönfelt on minulle tehnyt suurta vääryyttä yhdessä ja toisessa asiassa, jotka Korkeasti kunnioitettu laillinen Oikeusistuin voi tarkemmin nähdä tähän kirjoitetuista Kohdista, jotka on numeroitu
1. Ensiksi tulivat hänen koiransa ja raatelivat minun lampaistani kolme Kappaletta ja söivät ne kokonaan, sitten heti sen perään Rouva antoi ajaa minun lampaani yhdessä omiensa kanssa Kartanoon, sitten Rouva erotti minun lampaani, vei ne talliin ja piti niitä siellä kahdeksan päivää ja antoi niiden nähdä nälkää.
2. Toiseksi lähetti Jalosukuinen Rouva väkeään ja antoi ottaa lehmäni Navetastani, he myös antoivat ankaran selkäsaunan tyttölapselleni, sitten tyttö ajoi lehmät hänen navettaansa ja tyttöä pidettiin siellä kolme päivää, niin ettei hän saanut paremmin syödäkseen kuin juodakseen.
3. Kolmanneksi tuli Jalosukuisen Rouvan Herra Tilanhoitaja ja löi kivellä minun Päähäni kaksi suurta haavaa, niin että aivan pyörryin maahan, minkä minä ja muut annoimme tiedoksi.
Tällaisia ja useita muita kohtia on Jalosukuinen Rouva tehnyt minulle köyhälle leskelle. Sitten hän on samaten ottanut minulta tilani ja kertonut että kruunu olisi sen jo peräti hänelle myynyt. Tästä tilasta minä köyhä Talonpojan leski samoin kuin minun esivanhempani ikimuistoisista ajoista asti olemme suorittaneet ja maksaneet Kruunulle asianmukaiset verot, vaan nyt Jalosukuinen Rouva ei suo minulle Perintöoikeuksiani muuta kuin kappaleen peltoa, josta saa kymmenen kapanalan sadon, ja pikkuisen Niittyä, josta pystyn syöttämään lehmät tuskin Mikkelistä Jouluun. Pyydän sen takia Teidän Armoltanne ja Korkeasti kunnioitetulta Oikeudelta Armollista suosiollista tuomiota, niin kuin käskee teidän armonne ja korkeasti kunnioitetun Oikeuden Jumala kaikkivaltias.
Teidän Armonne ja Korkeasti kunnioitetun Oikeuden alati nöyrä palvelijatar
Brita Hindersdotter

Samankaltaisen kirjeen Hindersdotter lähetti myös Ruotsin kuninkaalle. Kuningas Kaarle XI oli tuolloin vielä alaikäinen, joten holhoojahallitus lähetti Turun hovioikeudelle kirjeen, missä tuettiin Brita Hindersdotterin oikeuksia perintötilaansa. Anna Grönfelt ei kuitenkaan luopunut vaatimuksistaan vaan kiista jatkui.

Brita Hindersdotter joutui jättämään tilansa joksikin aikaa mutta hän ei antanut periksi. Vuonna 1674 hän kirjoitti jälleen kuningashuoneelle osoitetun kirjeen, jotta hän saisi perintötilansa takaisin. Tuolloin Kaarle XI oli nuori kuningas, ja hän vastasi omakätisesti Hindersdotterin kirjeeseen. Kirjeessä kuningas kehotti Turun Hovioikeutta ratkaisemaan asia Hindersdotterin hyväksi.

Tämän jälkeen kirjeitä läheteltiin Turun ja Tukholman välillä vielä parisen vuotta, kunnes 10.3.1676 Turun Hovioikeus julisti lopullisen tuomion jo kymmenen vuotta jatkuneelle kiistalle. Anna Grönfelt sai valtavat sakot ja Brita Hindersdotter pysyvästi itselleen ja perillisilleen oikeuden Uppbyn tilaan. Saavutettua voittoa kunnioitettiin niin, että tila pysyi saman suvun hallussa satoja vuosia.

Degerholmit, Hindersdotterin jälkeläiset

Matkustetaan sitten ajassa hieman eteenpäin 1800-luvulle. Uppbyn tila jaettiin perinnönjaossa kahden veljeksen kesken vuonna 1803. Tilan silloisen vanhan päärakennuksen sai toinen veljeksistä, Carl Gustaf Degerholm. Veljeksistä toinen, Anders Degerholm, sai rakentaa itselleen uuden asuinrakennuksen, tilan toisen päärakennuksen. Tämä rakennus on nykyäänkin paikallaan seisova Ylistalo.

Ylistalo rakennettiin vuonna 1804 ja se on Helsingin neljänneksi vanhin jäljellä oleva puutalo. Degerholmit omistivat Uppbyn tilan melkein koko 1800-luvun. Tilan viimeinen Degerholm-niminen isäntä oli Edvard Degerholm, joka kuoli nuorena vuonna 1874. Tila siirtyi lesken, Eufrosyne Degerholmin, omistukseen. Eufrosyne Degerholm meni neljä vuotta myöhemmin naimisiin tilan voudin, Karl Lindbergin, kanssa. Eufrosynen kuoltua vuonna 1897 tilan peri pariskunnan ainoa lapsi, Axel Lindberg. Hän oli tuolloin vielä alaikäinen maatalouden opiskelija.

Axel Lindberg oli huomattava paikallinen vaikuttaja. Hän oli esimerkiksi kunnanvaltuuston ja kunnallislautakunnan jäsen sekä oli perustamassa ja taloudellisesti tukemassa monia paikallisia hankkeita, kuten Laajasalon alakansakoulua sekä vapaapalokuntaa. Lindbergin kuoltua vuonna 1926 tila siirtyi hänen lapsilleen.

Laajasalo, Yliskylä vuonna 1955. Keskellä Laajasalontie ja Uppbyn tila, ylhäällä oikealla Koirasaarentie. Uppbyn tilalla näkyy haltiamänty, jonka edessä vanha navettarakennus ja vasemmalla puiden takana Ylistalo. Navetan vieressä vasemmalla uusi päärakennus. Kuva: Jansson, P.- O. helsinkikuvia.fi

Uppbyn tila myytiin lähiön tieltä

Uppbyn tila omisti paljon maata. Vuodesta 1879 lähtien Uppbyn tila vuokrasi huvilapalstoja mailtaan. Palstojen muodostaminen oli vilkkaimmillaan 1900-luvun alussa ja vuokrauksen ohella niitä myös myytiin. Toiseen maailmansotaan mennessä tilan maista oli vuokrattu tai myyty toistasataa palstaa ja näistä valtaosa oli kesähuvilapaikkoja.

Maitten palstoitus vakituista asumista varten alkoi 1950-luvulla ja vuonna 1962 Lindbergit päättivät myydä tilan jäljellä olevat maat Osuuspankkien Keskusosakepankille OKO:lle, joka yhteistyössä rakennusliike Otto Wuorio Oy:n kanssa rakennutti paljon asuinrakennuksia Laajasalon Yliskylään 1960–1970 –luvuilla. Hauska fakta: Otto Wuorio Oy siirtyi vuonna 1985 osaksi YIT-osakeyhtiötä, joka on tänä päivänä rakentanut uusia kerrostaloja Laajasaloon ja on myös suuresti mukana Kruunusillat-hankkeessa.

Uppbyn tilan rakennuksista on enää jäljellä vain Ylistalo, Uppbyn tilan ”aiemmin uusi, sittemmin vanha” päärakennus 1800-luvulta, jonka Laajasalo-Degerö Seura pelasti purkamiselta. Toinen tilan edelleen jäljellä olevista maamerkeistä on kauppakeskuksen kainalossa oleva haltiamänty.